Runo ilman nimeä

Vesipisarat tipahtelivat
pyykkinarulta -
ja ajatukseni niiden myötä,
taivaalta takaisin
maankamaralle.
Vaan eipä tippunut päät alaspäin
sähkölangoilta linnut -
vaan kumartelivat ystävällisesti
toisilleen.

Niin kait ovat
 Nuo sähkölangat -
jo osa menneisyyttä,
mennyttä maailmaa?
Kun ulkoavaruudelle ulkoistettu
on tietoyhteiskuntamme tietoviestintä,
jonka perässä juoksemme -
kuin orjat aikanaan.

Vaan oletko Sinä se
joka vielä aidosti jaksat -
hymyillä, kuunnella ja kohdata?
Joka kuuntelee  -
kun kevät heräilee,
venyttelee itseään aamuisin.

Etkä ole kuin pystyyn kuollut -
ihmispuu, mitä kauneimmassa metsässä
ja elämäntarinassa.