Tänään aamukahvilla
taas lentelevi lautaselleni
ulkoavaruuden kautta
lähettämäsi lauseet.
Yksi kerrallaan
nostelin kakkuhaarukkaani varovasti
nostelin kakkuhaarukkaani varovasti
ja kiltisti kohdistin kohti suutani.
Miehenkö kylkiluita nämä?
Varoen söin - jotta sisuskaluni
välttyisi koukuilta.
välttyisi koukuilta.
Totta puhut
etteivät kaikki naisetkaan kasva aikuiseksi
ovat ikuisia Pitkätossuja - tai kuten minä
Pikku Myy.
Hupsankeikkaa.
Mikä mikä maassa
kohtaamme - ja pidän siitä.
Mutta varon viimeiseen asti
lähettämästä sydäntäni lautasellesi.
Kuka tietää - pistäisit sen poskeesi - hetkessä!
Hupsankeikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti