Nyt on kevät asettunut
rintaani.
Pyörittelee niin hennosti hiuksiani
kuin pesää peipposille
ja pääskysen tuleville poikasille.
Nyt on kevät heittänyt
vuokkomeret metsiin,
ja valoisuudellaan se kuorii
piilossa olleen hymyn esille
meistä.
Nyt on kevättä ilmassa;
varpaani vilkuttelevat
sormeni halajaa pieniä taikoja
kesämekot kurkistelevat ulos kaapeista
raapustelen paperinpaloille sanoja
kuin unelmiani
suussa sulavista suudelmista
pilvenhattaroista tyynen järven yllä.
Jestas - mitä kevät saakaan aikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti