Onko minusta?

Kuva: Tibu Borgstén

Onko minusta enään tähän

pohdin sydän väsyneenä

katsellen 27:ää tyhjää pulpettia

huoneessa jossa aurinko on jo laskeutunut.

Jokin on muuttunut

tullut vieraaksi ja kylmäksi

vai olenko se minä itse?

Yritän kurkoittautua kohti valoa

jokaisen aamun kauneudessa.

Yritän kulkea rohkeana kohti unelmia

mutta onkohan minusta 

enää kauneutta jaettavaksi?

Jokin on muuttunut

kääntynyt ajassa jossa lapset juoksevat

toistensa ohitse - toisiaan etsien

aikuisten nälkää ihollaan kantaen.

Sitä minä katselen ja kuuntelen

kuin lakkaamattomasti juoksevaa puroa

tietäen, että pian on kokonaisen meren aika.

Vaan ehkä löytävät perille

nämäkin lapset jotka eivät tunnu tuntevan mitään

mutta jotka uhoavat tietävänsä elämästä jo kaiken.

Vaan niin tyhjää täynnä ovat 
ja sanojen sekä katseiden sijaan 

lyövät, potkivat ja räkivät päin.

Kyllä - jokin on muuttunut

tullut vieraaksi ja kylmäksi.

Kyllä - jokainen lapsi tulisi pelastaa 

ennen kuin on liian myöhäistä,
ja ennen kuin menevät virran mukana
ja hukkuvat jäiseen mereen.