Kuva: Tibu Borgstén
Sydän sirpaleina
metsän huoneisiin astun
ja taivas avaa heti hymynsä
sirpoitellen keveästi säteitään
sinne - tänne.
Tänne minä jätän tuskani!
Täällä minä kiroilen taas sisäisesti!
Täällä minä tuuletan itseäni
noidanlailla - jotta
sitten taas voin olla vain
oma pieni itseni.
Maasta vedän itseeni voiman.
Hiljaisuudesta poimin viisaudet.
Linnuilta nappaan iloa rintaan.
Oksilta otan toivonkipinän taskuuni.
Tuulelta terveen värin poskiini.
Taivasta kiitän lopuksi - kaikesta.
Sydän sirpaleina
metsään astuin
ja taivas avasi heti hymynsä
sirpoitteli kevyeesti säteitään
sinne - tänne.
Niissä minä kävelin hetken
ja takaisin itseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti