Ethän kulje ohitse?

Kuva: Tibu Borgstén

Kuin lapsi

sulkeudun välillä elämästä

kuin vintille, jossa 

villivihannekset, räsymatot sekä

heteka muuntautuvat kanssani

ja sukeltavat seikkailuihin

joista poimin kynänkärkeeni sanoja.

Miten pärjäisinkään sanoitta?

Ovathan nuo - kuin sieluni sirpaleita

ja niin on kauneinta minussakin

elämänsäröni. 

Niihin kun 

ihan vahingossa tai tietämättään

joku ohikulkija puhaltaa

kokee kanssani ihmeen.

Ja ihmeitähän on

koko elämä täynnä.

Ne pitää vain tunnistaa

kuten minä sinut
ohitsesi vain kävelemättä.