Ennen sateen tuloa

Aivan hänen edessään seison

värähdellen - kuin lehti

kesäyön tuulettomassa metsässä.

Ja vastapäätäni 
Hän 
istuu tutusti - omalla sammalmaallaan

ja tarkastelee jokaista henkäisyäni.

Tässä seison 

kuin keiju - vailla turvaa

mutta vilpittömin aikein.

Ja Hän kuulustelee, ja

mittailee menneiden keijujen kera

pieniä varpaitani - ja suuria sanojani.

Vaan miksi?

Tässä minä olen -

kun en muutakaan voi.

Oikaisen väärinkäsityksiä
joita viskoo päälleni,

ja kuin mahla - valun
hetkittäin surkeuksiin.

Mutta - minä yritän.
Yritän tehdä mahdottomasta
mahdollista. 
Sillä samaan puroon 
kurkistin - minäkin
ja totuuden sen pohjalla näin.

Vaan niin jykevästi jatkaa Hän
tekojaan - joilla pitää minua pilkkanaan.

Sade tulee - jos on tullakseen sanoo
vaikka haistaa jo sateen
ja halajaa vettä metsäänsä.

Niin - katsotaan, vastaan..
ja pohdin mahtaako sade pestä Hänet

menneistä, 
jotta Hänkin voisi kohdata pelkonsa
 ja voittaa ne?

Sekä päästää minut 
tästä - piinasta.