Minä nukuin
vuorokausien yli - jolloin kuu
varjeli ajatuksiani ja tuskaani
joka kiristi kaulallani kuin
lasihelmistä tehty rukousnauha.
Minä nukuin
koska tiesin etten muutakaan voinut
kuin otan vastaan tapahtumat
- joita elämäksi kutsutaan -
vaikka ne saivatkin minut henkisesti verille.
Muut riidelkööt!
Muut juokoot ja
rällästelköön!
Muut lyököön takaisin!
Minä nukutan itseni yöhön
jossa kuun valo valaisee - pahaa oloani.
Minä nukuin, koira vierelläni.
Se kuunnteli ja kuuli huokailuni.
Näki varjoina huoleni - nousevan seinilleni
ja nousevan kohti taivasta - jonne ne lähetin.
Minä nukuin.
Mutta nyt olen herännyt ja
lasiset helminauhat loistavat väreissä
ja saavat minut ponnistelemaan
kohti aurinkoa - joka paistaa ulkona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti