Ja juoksi puroissa lattialla,
Enkä saanut ilmaa - vaikka hengitin
Kuten ennen.
Mutta nyt ei ollut - kuten ennen,
Vaan viereisessä huoneessa makasit
Kuolevaisena miehenä kuin koppakuoriainen.
Kovin olit kovettunut matkallasi
Josta palasit suoraan sänkyysi.
Vaan aamut ne nousivat yhä
Ja illat laskivat varjonsa
Kuin haaskalinnut siipensä yllemme.
Ja vasta kun nukahdit
Laskeutui huojuviin huoneisiimme
Huokailut jotka hyväilivät meitä
Niin väsyneitä.
Väsyneenä istuin vierelläsi
Puutuoliini liimautuneena, kuin ihmettä odottaen.
Siinä vierelläni - vielä sinä
Laskeuduit ja nousit pehmeästi, kuin maa
Jota rakastin ja josta halusin vielä juoda.
Vaan mistä unelmoi tuo edessäni oleva
Kuolevainen mies?
Muisteli edessään riisuuntunutta naista
Jonka nimeä ei erään muistanut, mutta jonka
hiuksien ja ihon tuoksu huumasi hänet
Yö toisensa jälkeen - ja jota hän kaipasi vierelleen
koko jäljellä olevalla hengellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti