Olen päättänyt

Näin kun aamu on kauneimmillaan

kysyn taivaalta,

tarvitseeko ihminen luvan rakastaa

jotakuta toista ihmistä?

Eihän rakkauteni Jumalaankaan

vaatinut lupaa tai lunastusta.

Eikö juuri hyvä meissä jokaisessa

kulje sydämen kautta - teoiksi

ja sanoiksi?

Mitä jos valitsenkin rakkauden

sen sijaan - 

että minuakin voisi edes murun verran

uskaltaa rakastaa?

Niin olemme - ihmiset kadoksissa

uskosta - toivosta ja rakkaudesta,

että valitsemme pelon

kun nuo kolme humisevat ja puhaltavat yhdessä

koskettaakseen arkeamme ja oksia sisimmässämme.

Tehdäkseen tekoja juuristossamme

jalkojemme alle.

Olen päättänyt - antaa.

Olen päättänyt - luottaa.

Olen päättänyt - olla kiitollinen,

ja olen päättänyt - rakastaa 
tästä aamusta alkaen Sinua

luvattakin.