Kuva: Tibu Borgstén/ kahvila Carusellissa tauluna
alkuperäisen valokuvan kuvaaja tuntematon.
Isoäitini lensi ylitseni - yöllä.
Ehkä siksi - että astuin huoneeseen
joka näkyi hänen ikkunastaan,
ja jonka pihalla kyyhkyset
parveilivat ja pariutuivat
kun olin vielä tyttönen.
kun olin vielä tyttönen.
Ja niin levitin minäkin
saman taivaan alla sulkani
paljaan kehosi vierelle.
Ja sinä silitit minua
kuin kyyhkystä yössä
kuin kyyhkystä yössä
kunnes vapautit minut.
Ehkä olin vain yksi
merkityksetön yksilö parvessasi?
Mutta jälkeen sen
tunnustan kaipuuni - sinuun.
Ja ehkä juuri siksi
hän lentelee huoneessani
selkään asti ulottuvat hiukset hulmuten
vapaana - yössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti