Kuva: Tibu Borgstén
Luvatta katselen sinua
kuin sipulia.
Luvatta pohdin
oletko syötävä vaiko
kukkaan kanssani puhkeava?
Vaiko - pois heitettäväksi!
Aika näyttää - sanot
tietämättäsi mitä ajattelen
tai mitä sanoistasi punon
itselleni.
Vierelläsi pysähdyn
vaikka näet edessäsi häkkyrän
vailla suuntaa.
Vierelläsi pysähdyn - hetkiksi
jotka piirtävät minussa syvää viivaa.
Kukin meistä oivaltaa
tai on oivaltamatta,
kuinka tärkeää on kuoria
tehdä tietoinen valinta
kohti uutta.
Kukin meistä oivaltaa
tai on oivaltamatta,
kuinka kipupisteemme pistää
ja määrittelee sanojamme toisillemme
vetäen meitä toisitaan
poispäin menneeseen.
Haluaisin astua kanssasi
aamuun -
ja työntää pääni iltaisin
sinuun - kuin
sipuliin, jota voin katsella,
kastella, kuoria, syödä
ja rakastaa syvästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti