Kyllä se vaan on niin, että
pikku likka minussa
on vahvatahtoisempi
kuin aikuinen.
Joka aamu
kun jaloilleen pääsee
kyselee, tuumailee ja
ottaa elämästä mittanauhan kera
mittaa.
Joka päivä
mittelöi, haastaa ja temmeltää
päin arjen tuulia ja myrskyjä.
Niin ja
pikku likka minussa
saa muut usein nauramaan,
ja ihailemaan rohkeuttani.
Joka ilta
puhelee koiralle ja enkeleille
jotka kulkevat mukanani,
kuin sadussa tässä.
Ja yöllä
seikkailee ihan piruuttaan
salatuilla mailla..
jotta en ikinä (!) kasvaisi
Aikuiseksi.
Aikuiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti