1888

Katselin sanatta

Sinebrychoffin taidemuseossa

pitkään paikoilleni pysähtyneenä

teosta.

Hiilellä ja musteella

kankaalle

tuulen kaatamia puita.

Syvää kuvaa

aarniometsästä.

Mitä nerokkuutta

tässä Shishkin työssä,

jossa värittömäksi riisutun metsän

tuoksu kulkee huoneista toiseen.

Kaikkialla ja  sammaleiden alla olevat

 salat kuiskailivat 
korviini.

Ja niin minä  jäin 

pehmeästi jähmetyin paikoilleni.

 Lumoudun suorastaan 

enkä halunnut jatkaa 

matkaani..

..halusin jättää itseni

ja astua teokseen,

 ikuisesti..