Olen laskeutunut paastonaikaan
odotellen jo mökille pääsyä,
takan äärelle asettumistani -
kuin uudelleen syntymistä.
Minä paastoan
noita-akat itsestäni!
Suljen turhuudet ulottumattomiin
ja kiellän neljäksikymmeneksi kuunkierroksi
viinin ja suklaan - joita niin syvästi
rakastan.
Mutta kaiken tämän keskellä
alan näkemään taas unia,
jossa riisun hitaasti
jokaisesta kehosi viivasta nauttien.
Välin pitkin hartain vedoin
sinua kielelläni syöden.
Eikä unistani puutu mikään!
Siinä virtaa kinuski ja
salmiakkikastikkeet,
mansikoista puhumattakaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti