Niin kaunista on tuo valo
kuin uuden elämän - aamun.
Niin lempeää ja kirkasta
kuin elämänvesi,
joka meissä jokaisessa virtaa
huomaamattamme.
Niin kaunista
hetkellisesti hengen salpauttavaa on
myös ajanpatina meissä.
Kuin yhtä ruskaa
äärettömyyden juurille asti
huomaamattamme.
Niin kaunista
on tämä matka - elämä..
Tuskaa - kauneutta,
rakkautta ja luopumista,
jossa valoa kyllä riittää jokaiselle
kunhan osaamme kääntää sinne itsemme.
Sillä vain valossa - voimme nähdä
meihin kirjoitetun kauneuden
tuon sisäisen tarinamme,
jota jokainen päivä
kirjoittaa ja sitoo meihin
kuin pellavanlanka
hiekalla..
Tämän runon olen omistanut sydänystävälleni KirstiMaria Sandholmille.
VastaaPoista