Ajelin maisemien läpi
kohti kaupunkia.
Seitsemännentoista valojen kohdalla
pysähdyin ja heräsin!
Pitkä, partainen, vanha ja väsynyt mies
hortoili kohti autoani
kuin eksynyt hirvi autokaistoilla.
Vain värikäs ja virkattu myssy
päässään - viittasi ihmiseen,
joka hortoili yksinään
satojen ihmisten välittämättä
jääkö alle - vaiko ei.
Enkä minä ehtinyt nousta
kun valot vaihtuivat ja matka jatkui.
Mutta sydämeni sykki.
Olin hereillä - enkä unessa!
Pysäytin autoni ja päätin
auttaa..
Myöhemmin tunsin suurta
surua.
En värikkään myssyn alla olevaa kohtaan.
Vaan heidän kaikkien vuoksi jotka
vain kävelivät ohi
mustaa sydäntä rinnassaan kantaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti