Olin luvannut sinulle
kertoa leivoslapion tarinan.
Tuon esineen - joka kulkee
kädestä käteen - elämämme hetkissä
suurissa.
Sanatta se on nähnyt
suolaisimmat kyyneleeni
herkimmät hetkeni.
Poikaisieni kätösten kasvun
vapisivien vanhusten pois lennon.
Sanatta on se kaiken - nähnyt.
Se on kulkenut minulle ystävältä
joka kulki aina vierelläni
vastoinkäymiset jakaen
ylämäet minua ylöspäin tuuppien.
Ahkeruuteen minua aina ohjaten,
ilonisiemenet kanssani jakaen -
suuresti niille nauraen.
Kun pidän tätä leivoslapiota kädessäni
sanatta,
nostattaa se minua ystävän lailla.
Saa uskomaan kerta toisensa jälkeen,
että ahkeruus ja nöyryys elämässä
kovankin onnen voittaa..
Sain 50v lahjaksi Leivoslapion, jonka mukana oli kirje ja toive siitä että kirjoittaisin aiheesta runon. Tässä se nyt on :)
VastaaPoista