Kielessä elämisen totuus
on petollista.
Mutta en hylkää itseäni
epäoikeudenmukaisen kohtelusikaan jälkeen.
Sillä elämä virtaa -
nurinkurisissa päivissäkin.
Sanasi kolisevat yhä
sisälläni - mutta ne eivät säre minua,
vaan etsivät huokauksia
joilla nousta tapahtuneen yläpuolelle
ja haihtua pois - ehkä ikiajoiksi.
Minun mukanani
ei tule käyttöohjeita,
eikä sinun -
joten olipa sattuma että
onnistuin ylittämään henkilökohtaisen
rajasi - aitasi.
Luvattasi!
Sellaisia kai nuo ovat
nurinkurisuuksien päivät,
joita jokaisen matkan varrelle heitetään?
Niissä tulee mitattua itseään
ja sitä eristäytymisentilaa
jota henkiseksi kotilokseen -
voisi kutsua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti