Pyykkipojat auringonvalossa

Kuva: Tibu Borgsten

Aurinko paistoi hetken

nosti muistoja mullasta.

Sai sormenpääni vaeltamaan

pöydällä 

kuin tervehtien 

kaarevaa ja lämmintä 

vatsaasi komeaa.

Pyykkipojat nauroivat kilvan

kun nostelin laulaen

lauseitamme  

torkahtamaan, kuivahtamaan

pölyttyneestä menneestä.

Kaunista
niin kaunista,
on saada pitää

edes muistot sinusta 
lähelläni.

Saada kaartaa itseään

vaikka suppilovahverosopan seurassa

viinin kera tanssien

sydän auki elämälle.