Muistot rakkauden

Kuva: Tibu Borgstén

Vien tämän kauas.
Kannan ja kuljetan
sydämessäni,
kuin salaista aarretta
ikään.

Vien sinne,
jossa tuulet puhaltelevat
hellästi aina poskilleni.
Sinne, jossa kuljen 
maan päällä paljain jaloin.

Vien metsän keskelle,
jossa keijut vielä muistavat minut
ja lapsuudestani kätkön -
tuon sammalpesän,  
jonka yläpuolella vieläkin
käki kukkuu kesäisin.

Sinne vien tämän aarteeni.
Muistoni Sinusta.
Kaikki käsiini jäljelle jääneet hippuset,
joita rakkaudeksi kutsutaan.
Ne eivät haurastu aikanaan
vaan kullaksi muuttuu..

Sinne vien Sinut muistoineen,
kipuineen.
Hautaan maahan 
kimaltevineen kyynelhelminauhoineen.
Siellä olet ikuisesti omani,
eikä kukaan sinua minulta vie,
käen kukkuessa kesäöisin.