sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Saunavihta

Katselen sinun.
Väkevät pakarasi kiusoittelevat kanssani
kuin salaa,
pestessäsi kiertävin rantein ja olkapäin
pehmeästi notkistuvaa
alaselkääsi.

Vaahtoava saippua
virittelee hyväilevän tuoksun
löylystä punastuneelle kehollesi.
Nostat kasvosi uljaasti veden alle
ja asetut kuin antautumaan tälle 
kokonaan itsesi.

Mikä näky.
Valkoisena ja kermaisen samettisena
käy virtaa kehosi puroissa,
joissa olen uinut.
Vain katseen päässä
on tuo maa,
jota mieheksi kutsutaan.

Päästän vapaaksi huokauksen
jota et kuule.
Kuumuus, kosteus ja ääriviivasi
saavat aikaan ajattomia taikoja.


Suljet hanan, ja käännyt puoleeni.
Olen kuin saunavihdalla lyöty;
Miten voikaan mies pehmetessään
vain parantua?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti