Kirppu kiipesi
Kertun kainaloon.
Komisteli,
kolautteli komeana kuortaan.
Urhosteli urheana.
Kerttu katseli Kirppua.
Sydän ihan sykkyrässä
sykkivi siinä.
Naama mutrullansa
mutrusteli.
Ihan kippuralla välin Kerttu oli,
ja kipristeli itseään
joka suuntaan
Kirpun konsteille.
Siitä se pilkulleen alkoi.
Pienesti..
Ai, että mikäkö?
No..
se SUURI
Kirpun ja Kertun
r a k k a u s t a r i n a!
(huokaus)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti