Kuva: Tibu Borgstén
Kaikkialla äärettömästi
ja niin hiljaa paikoillansa
jokaista ääriviivaa myöten
ilmenee hyvyys elämän.
Niin paljon jokaiselle
ja käärittäväksi.
Kauneutta menneisyyden,
tulevaisuuden ja tämän hetken.
Niin paljon joka henkäisyllä
kiitollisuutta, taitoa ja viisautta
saatavillamme.
Vaan itse kukin valinnoillaan
askeleensa, katseensa ja suuntansa
tästä elämästä maanpäällä
elämänkertansa luo.
Niin paljon turhaa.
Turhaa tuskaa keräilemme
matkalaukkuihimme, käpertyen
niin pieniin ajatuksiimme.
Vaikka suuresti tulisi uskoa.
Suuresti tulisi myös toivoa.
Kipuineenkin aistit avoimina
tulisi päiviin ja öihin astua,
suorastaan sukeltaa
niitä yksinkertaisesti rakastaen.
Sillä mitä sydämemme kautta
näemme ja tunnemme,
puhkeaa aina myöhemmin
kukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti