Elämä merellä

Kuva: Tibu Borgstén

Hiukset hulmuten

olen kulkenut merillä

ja aaltojen lailla olette te

keinutelleet, haastellet ja kastelleet

minua.

Paljon on vuosiini mahtunut

tuulia, tyyntä ja myrskyjäkin.

Kuten aika - on meri

ainaisesti liikkeellä,

ja tuulet siinä.

Kuka teistä kuiskailikaan
tyyntä peilikuvaani katsellessaan

että niin on minua rakastettu?

Ja vielä enemmän;

niin paljon enemmän 
kuin mitä osasin takaisin koskaan

rakastaakkaan.  

  

Vaan niin taas yksinäisyyteen
kerran kastautuneena
meri opetti minua, että

läpmärkänä myrskyjenkin jälkeen

on jaloilleen aina noustava

eteenpäin on jatkettava matkaa

ja huomiseen on vain uskottava.

Ja kuis kävikään?

Myrsky vuosieni jälkeen

ajelehdin kuin vahingossa rantaasi

käperryin syliisi

ja tunnistin sinut vihdoin

omaksi maakseni. 

Enkä tahdo lähteä
ikinä
täältä - luotasi pois.