Kuva: Tibu Borgstén
Tiedätkös -
kun pötköttelet siellä
sadepilvet heittelevät kauniita
riippuvia laskoksiaan taivaalle.
Ja minun tekee niin mieleni
tarttua niihin - ja lentää
niiden mukana luoksesi,
koska tiedän että ne löytäisivät
perille asti.
Ja kun suljen täällä silmäni
kuulen levollisen hengityksesi
ja tunnen välillämme liitelevän kaipuun.
Mikä onkaan tämä - jokin
joka on löytänyt meidät,
ja joka tuudittelee meitä - tahoillamme?
Saammeko koskaan kokea
kun sielumme kuiskailevat
ja lupailevat toisilleen salaisuuksia -
meidän nukkessamme - onnellisina
vierekkäin?
vierekkäin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti