Heikille

 Kuva: Tibu Borgstén

TAIVAIDEN KIELILLÄ

Ilmestyit 

kuin tyhjästä

arkeni keskelle.

Tuntematon kuin

kirjoittamaton sivu

olit 

lähestyessäsi

minua.

Tarkastelin 

jokaista lentävää sanaasi 

lapsen lailla - avoimena.

Tunnistelin kuin salaa 

sielusi sopukoita, ja

hämmästelin

niissä virtaavaa 

henkäystäsi.

Niin luvatta 

se jokin - alkoi

soida kauniisti

tuuditellen ja lämmitellen

sisintäni.

Kuin taivaiden kielillä

oli kohtaamisemme jo

kuin tähtiin kirjoitettu.

Mistä ilmestyi se voima

se virta,

joka punoi meitä

elämän virrassa näin

vahvasti ja lujasti

yhteen?

Kuin taivaiden kielillä

syntyi tämä rakkaus,

joka yllätti

ja muutti kaiken

minussa ja sinussa

m e i k s i.