mutta kun itken
itken syvältä nousevia
suolaisia kyyneleitä.
Tänään sydämessäni soi.
Olen niin rakastunut
ja kiitollinen.
Mutta itken.
Itken kaipuusta - sinuun.
Muistelen kun luit runojasi
meille kallion rannalla.
Miten avoin olitkaan,
ja miten kaikki kaunis
tanssi kevyeesti ilmassa
ympärilläsi.
Muistan sanasi.
Muistan kuinka opetit
miten rakkaus on kaikesta
suurinta ja merkittävintä.
Ettei muuta oikeastaan
tarvitakkaan.
Vasta tänään
monta vuotta myöhemmin,
rakastuneena - ymmärrän
mistä kaikki nuo sanasi
ja viisautesi kumpusivat.
Enkä kykene olemaan
kyynelehtimättä ja
lähettämättä sinulle
aina sinne taivaisiin asti
näiden suolaisten kyyneleitteni
lävitse - kauneimmat kiitokseni
siitä, että sain kohdata viisautesi
jo tässä elämässä.
Rakkaudella ja kaipuulla:
18.04.2015 Kivistössä
Tibu Borgstén
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti