Veka

Kuva: Tibu Borgstén

Sukupuuttoon kuolleetko ovat

miehet, kuten lapsuudestani

Veka?

Nuo kaiken osaavat

kiltit ja sydämelliset 

Telluksen urokset.

Muistan kun pikkutyttönä

kylän naiset kesämekoissaan

hikoilivat kumisaappat jaloissaan

kun Veka asteli hiekkatiellä

vastaan.

Oli siinä miestä kaikille,

vaikka tukka oli kuin suoraan

Aku Ankasta.

Osasi kuunnella ja kannustaa.

Oli nöyrä eikä koskaan kertonut

mitä oli keltäkin kuullut.

Ei edes vaimolleen.

Sen Vekan vaimo - se

olikin ihan oma lukunsa.
Aito dinozauriin Rez
joka oli tipahtanut puusta
väärään paikkaan ja aikaan.

Se nainen kun sai imurin

niin imuroi ulkonakin
 päivä pitkät - ämpäritkin 
puti puhtahiksi.

Ainut asia jonka muistan sen
kiltille Vekalle ääneen sanoneen
oli - "saatanan jätkä" !

Ja sitä se toisti kun savikakku.

Kun Vekan viimeinen päivä koitti

oli koko kylä häntä saattamassa.
Vaimo istui kirkossa hiljaa mustissaan.

Sitten se astui korkokengissään linjuriin 
ja hävisi etelään.

Eikä siitä kuulunut pihahdustakaan.

Ei taitanut koskaan olla helppoa

Vekalla - vaikka oli ihana mies

pikkutytönkin silmin.