Kuva: Tibu Borgstén
ett´ paljaat jalkapohjani
välin kadotan.
Kuin satuja ovat nämä yöt
ilman sinua.
Täynnä kuiskauksia,
lupauksia ja taikoja.
Ja hiljaisuus
on kuin soiva peitto,
joka käärii minut kaikkinensa -
unelmineni turvaan,
et´en vallan tipahda -
maankamaralta ja katoa
teille tietämättömille.
Niin minä sinua rakastan
että tyynyäsi kosketan,
haistelen ja halajan
kuin sínä olisit siinä.
Ja kun nukahdan
onnea vaan tunnen,
sillä kanssasi mä vaellan
läpi tähtien ja maakamaran.
Tuntien että sinusta luopua
koskaan voisi mä en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti