Kuva: Tibu Borgstén
Jos jotakin olen oppinut
kauniissa elämässäni nähnyt
kokenut ja kärsinyt,
ja opiksi asti kiteyttänyt
olisi se tämä;
Ilman kiitollisuutta
kaikki kuivuu ympäriltämme
ja kadotamme kaiken
kauniin - meitä kantavan.
Ilman avoimuutta ja
aitoa läsnäoloa
aitoa läsnäoloa
sokeudumme,
emmekä löydä perille
unelmiimme.
Ilman anteeksiantoa
emme kasva omaksi itseksi.
Vaan jäämme keskeneräiseksi.
Ilman ulkoista hyvää
on olemassa - sisäinen hyvyys,
joka on mittaamattoman suurta
ja arvokasta.
Tämän kaiken olen oppinut
ja sen haluaisin lapsilleni
perintönä ojentaa
jos voisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti