X-sukupolven mies

Blues –biittiä kuunnellessa

pohtii hän tekojaan

x ja y:n sekä z:n välimaastossa.

Onko elämä yhtä luovuuden merta

jossa merkityksellisyys merkitään

jokaisen auringon nousun ja laskun

rantaviivaan?

Kuin syvyyksissä uiskennellen

alastomuuteen asti riisuuntuneena
itseään säästelemättä,
kohtaa hän vastaantulijat
uusin silmin ja sanoin. 

Kauneinta näkyä odotellen

puhelee rakkaudesta

ja naisesta joka pukisi hänet

sekä hauskuuteen,
mutta silti ennen kaikkea
elämästä puuttuvaan intohimoon,

joka avaisi ovet aina taivaisiin asti.