Käänne

Kuva: Tibu Borgstén

Sain sen kuin lahjaksi

jostakin.

Pysähdyksen,
jonka sisällä kieri ääretön hiljaisuus

ja ajattomuus,
joita en omaksi maakseni tunnistanut.

Minua kuljetettiin.
Kuin mustan mullan kautta

kaulasta nostaen.

Mutta sen pitkän matkan jälkeen, 
nousi taivaalle kuitenkin

valoa 
ja tutut laulavat äänet.

Ne toivat lämmön poskilleni

ja eloa 
niin repaleiseen sydämeeni.

Vai oliko se pysähdys, 
lahja jostakin?

Entäpä jos sinä olisit saanut sen
minun sijastani,

ennen kuin tapasimme.

Olisimmeko kuitenkin kadottaneet

toisemme,
kuten nyt 
kadotimme?