Sydämeni valvoo,
kuin jotakin odottaen.
Odottaako se
sinua?
Huokaillen,
hengitän syvään pää tyynyllä.
Ikkunasta näen kesäisen taivaan,
joka on kuin lupaus
jostakin suuresta,
tulevasta?
Yön niin heleä ja lempeä hiljaisuus,
on kuin satumainen varjo,
jonka alla jokainen voi salaa
unelmoida.
Jos kuitenkin nukahdan,
kadotanko silloin kuvani
sinusta?
Sydän kuiskailee sanoja,
jotka muuttuvat unikseni.
Unissa kuljen kanssasi
kapeaa polkua pitkin
kohti tuoksuvia kukkia,
jotka odottavat meitä saapuvaksi.
Polun päässä näytän sinulle hymyni,
ja lehdistä tekemäni purjeveneen.
Sekä paljaat varpaani.
Siinä sinä katselet minua
sanattomana.
Otat varovasti käteni omaasi,
ja lopultakin uskallat kertoa
mitä sisimmässäsi tunnet.
Ja niin päästät vapaaksi sanat,
jotka kirjautuvat sydämiimme.
Kun sydän valvoo odottaen
ja rakastaen,
on se huokauksia
täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti