Kuva: Tibu Borgstén
Viimeistään viiskymppisenä
sitä viimein ja toivottavasti
kasvaa omaan keskustaansa.
Sieltä voi kukin sitten todeta,
että onko elämä kantanut hyvää
vaiko hapanta hedelmää
nieltäväksi koko loppuiäksi
asti?
Vielä ehtisi sitä itseään hoitaa
ja kukin hyviä valintoja viisaasti
ja kaukokatseella tehdä.
Tahtoa vaan pitänee tarpeeksi olla.
Kyllä rohkeus tulee siinä rinnan,
kun kaupan päälle..
Jos on syviäkin sydänvaivoja
ja kylmiä vuosia jo montakin,
on siinä vaarana, että
sitä kuolee kuin pystyyn.
Ihmisen sydän ja juuret
kun eivät ole luotu hallaa
pitkään kestämään.
Joten älä jää viisikymppisen kynnyksellä
jäähtymään tai jäätymään,
vaan uskalla kääntää katseesi
ja askeleesi
kohti aurinkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti