Minä upotin itseni

Kuva: Tibu Borgstén

Minä upotin kaikki sormeni

multaan - ja suljin simäni.

Minä suljin samalla korvani

jotten kuulisi enää sanoja

jotka jätit sanomatta

kun lähdin luotasi.

Minä puin itseni mustaan

vaikka en tietänyt vielä mitä surin,

mutta jotakin surin suuresti.

Jotakin olin odottanut

ja sitä samaa kuin salaa olin pelännyt

aina kun luotasi lähdin.

Minä tunnistin sen rinnassani

ja sydämessäsi - heti - ja siitä se

kotikynnykselläsi alkoi niin pienestä

vaan kasvoi luvatta aina vaan

mahdottomuuksiinsa asti?

Minä upotin itseni

laittaakseni kaiken kauniin

sinusta - lepoon.

Minä kuljin päivien yli mustissani

sanakaan kenellekkään sanomattani.

Niin - minä hyvästelin sinut

kenenkään muun tietämättä.

Miten suurta ja vahvaa 

onkaan rakkaus kahden ihmisen välillä.

Siihen tunteeseen minä haluaisin
jonakin päivänä haudata itseni.