Vaellusmatkalla

Kuva: Tibu Borgstén

Tässä seison

kuin mänty metsässä

muiden joukossa.

Kuin sateen jäljiltä

on asioita huuhtoutunut

mennyt - minusta

on jättänyt - minut 

kuin jokin sanomaton ilo 

juoksevissa puroissa.

Tässä minä silti seison

keskellä tuntematonta

niin tyhjänä tyynessä

tuulta odottaen;

että edes joku helmoissani

keinuisi taas niin kauniisti

että iltaaurinko vielä kävisi

kostealla ihollani.

Mutta niin ovat muutkin

kuin puita

pystyyn kuolleita kuoria;

eivät kuule käkeä

eivät haista suopursujen tuoksua

eivätkä tunne enään unelmien liikkeitä

sydämessään.

Tässä seison

keskellä metsää - kuin tienhaarassa.

Jätänkö sinulle hyvästi?
Sitäkö toivot - että jatkan tästä yksin

pilkulliset saappaat jaloissani
vanha reppu selässäni 
tätä vaellusmatkaani?