Mistä repäistä iloa?

Kuva: Tibu Borgstén

Onnellisuutta on 

osata repäistä jostakin iloa

silloin kun sitä ei ole

arjen oksilla istumassa.

Joskus 

löydän itseni hellan äärestä

hiljakseni hämmentelemästä

tuoksuun pysähtyneenä -

vaik´ nälästä ei tietoakaan

ei häivähdystäkään.

Toisinaan taas

kävelen ympäriinsä
kotonani eksyneenä kuin metsään

käännellen tavaroita kuten maata

ja seinämiä itsessäni.

Jopa siinä laulaa lirautan
tai puhelen ittelleni jaloja hyvyyksiä.

Vaan parasta on 
jos vaan osaa sen ilon repäistä

toisista ihmisistä.

Ettei jää kotikoloonsa ikuisiksi ajoiksi.

Siinä sitä on monella opettelemista.

Sitä pitääkin koko ikänsä 
ylläpitää ja harjoitellakin.