Hurmaava

Mitä olisikaan elämä?

Kasvu siinä

ilman kaltaisiasi ihmisiä?

Vuosia olet pakertanut itseksesi

ajatuksistasi milliäkään tinkimättä.

Riviäkään rehellisyyden laadusta - luopumatta.

Pelkäämättä, että eksyt itseesi,

tai hukkut kuin suohon.

Saapaat jalassa olet kulkenut

kuin vaelellen elämää ristiin rastiin.

Jalomielisyytesi on kuin purosta

joka virkistää.

Mutta yksin olet saanut mitaleitta kulkea.

Jokin sinussa saa minut aina soimaan.

Ehkä se on vilpitön hymysi.

Ehkä se on sanojesi jälki.

Tai ehkä kärsimyksiesi juovat otsalla.

Olet Hurmaava.

 Ja minulla on tänä aamuna tunne

jotta sinulle tapahtuu piakkoin hyvin suurta..

Että tuo pieni vilpitön poika sinussa

saa suuren Miehen tunnustuksen.

Sitä toivon sinulle, Hurme.