Nälkäinen lohikäärme

Kuin nälkäinen lohikäärme

pakotan sinusta ulos sanoja,

jotta jos sinusta ei ole minulle Miestä

voin silti syödä sanojasi

kuin ketunleipiä hopealautaselta.

Eikä monikaan ehkä

maan päällä tunne itseään,

kuten minä - paksunahkaiseksi - pakosta

jotta en särkyisi 

ennen viimeistä kevättäni,

koska tiedän sen tulevan vielä.

Ja vasta kun hän tulee

riisun haarniskani ja nahkani.

Näytän paljaat varpaani

siipeni

unelmani

vadelmasuudelmani

sekä sykkivän sydämeni,

jota kuljetan mukanani - kuin

suljettua kirjettä Hänelle

annettavaksi.

Kuin nälkäinen lohikäärme

istun sinua vastapäätä,

omilla kallioillani - oman mereni äärellä

ja tunnen kuinka tuli sisälläni 

palaa lempeästi.

Voi Mies,

kunpa tietäisit miltä naisesta voi tuntua

istua kanssasi kahden.