Unieni läpi tunnen
kun se vihdoin tapahtuu,
maa saa jääpintansa - kuten silloin
kun synnyin
pienenä - vahva tahto kainalossani.
Melkein kuulen hiljaisuudessa
kuinka jää murtuu ja työntyy
läpi mahdottomien,
tuoden aina lopuksi kevään
puiden hiuksiin.
Joten hymy kasvoillani
puna poskillan - luistelen avomerellä.
Kuin lapsi täynnä rohkeutta
sydän täynnä rakkauden piruetteja
ja elämänsanoina - nuo pelkät
valkoisella piirtyvät viivat
jäällä..
Näin minä luistelen
kevääseen - kesään - syksyyn
kunnes taas nukun ja odotan yötä
omaani - tulevaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti