Porvallisen hämäryyden piirittämänä

Kuin kehässä kuljemme.

Vai pitäisikö sanoa - kuljet,

ja käristelet leikkisästi minua,
kuin  naisasianaista tulessa.

Mutta eihän persjalkainen koirakaan kulje

kodittomana pitkään, vaikka

se eläisi pelkillä ruodoilla 

nöyränä ja uskollisena varjolleen?

Mistä tämä kastijako välillämme?

Tuo tulkinta - joka välähtää voimakkaana seinille

kuin suoranaista pornoa katafilmillä.

En ole kimalainen enkä keijukainen,

vaikka ihana olenkin.

Ja sinä tarpeeksi jykevä - 
suuri sydäminen ihminen, jota

on helppo katsella, lukea ja jopa

rakastaa - tahtomattasikin!

Metsä jossa nukun,

ei ole kodinturvajoukkoja kaltaisillesi.

Siksi jään pohtimaan häviääkö sanoistasi

huomisen käännöksen myötä - tuo Turboahdin

tuo miehinen kädenjälki?

Vai annatko teoksen - jota elämme

vinoutua, jotta tipahdamme molemmat

yksitellen irti siitä.

Minulle tämä ei ole ulkokohtainen asia,

ei hengetön - eläytymätön, vaikka

ehkä istumme ja olemme keskellä

porvarillisen hämäryyden piiritystä.