Olen tullut
kaukaa - kaukaa - kaukaa,
kauan - kauan sitten.
Kahtiahalkaisusta syntyneenä,
taivaan läpi - useita kertoja - lentäneenä.
Muistini kerroksissa
suolainen meri - sen tuulet poskillani
kalliot, rotkot ja surut.
Vaatekerrokset ja mustat kengät.
Naiseuteni kuin kruununa hiuksissa.
Mutta niin rakkaudeton sydän
julma suorastaan.
Kuristava yksinäisyys -
yhtä odotusta koko elämä!
Olen syntynyt talven sylissä.
Olen kastellut jääkukat
aamuisin ja tunnistellut tuulta,
joko siinä jokin tuttu
kuiskaisi tien luoksesi?
Olen kulkenut pitkän matkan
kuutamolla - sinertävillä poluilla,
mustilla poluilla,
verenpunaisilla poluilla
sekä lumenvalkoisilla
löytääkseni perille.
Sillä tiedän olevani
täällä vain löytääkseni sinut
viedäkseni sinut takaisin alkupisteeseen
asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti