torstai 28. tammikuuta 2016

Näkymä jäällä

Luistelen
hiljaisuudessa syvässä.
Vaik välillä pistävässä
kunnes havahdun -


Kuin yhtä 
lumesta punottua tarinaa - 
on koko ilmestyksesi.
Suurta ja salaista arvoitusta -
joka värjää ja ulottuu
aina ulapalle asti.

Pysähtyneenä 
kuin pelästynyt lapsi
katselen ja tutkiskelen sinua.
Jokin lämpö sinussa
liikuttaa ja tunnen etten ole yksin.

Olet kaukana.
Mutta tuoksut kuin tuttu metsä.
Olet kaukana.
Mutta leikit tuulessa hiuksillani.
Olet isosti vielä kaukana.

Hetken päästä tuulee.
-vie sinut mennessään,
ennenkuin saan mitään 
sinulle sanottua.

Se vie sinut - 
ja minä jatkan luistelemistani
syvässä hiljaisuudessa.
Vaik välillä pistävää -
ovat elomme kauneimmatkin hetket.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti