Yhtä odotusta
on tämä odotus.
Kermaisen harmaata,
pehmeää
välin varpaisiin asti ulottuvaa
piilosilla olevaa pelkoa.
Kuin matkaa
yhtä uutta matkaa
kuljen odottaen.
Työnnän kaipuuni maahan
selätän sen - kävellen
ajattelematta mitään.
Pientä onnea
miltei olematonta - vaalin.
Yritän antaa aikaa
yritän venyä..
menettämättäni uskoani Sinuun
sillä aikaan - kun luot itseäsi
kuin elämän kokoista teostasi.
Yhtä odotusta
on tämä odotus,
jossa odotan sinua.
Mahdatko jo unohtanut
vai vieläkö muistat
että odotan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti