Minua pelottaa

Kun kaunis päivä päättyy

ja suljen itseni yöhön,

tuohon samettisen pehmeään 
pimeyteen -

tunnen kuinka alhaltapäin, 
kuin hiipien nousee - pelkoni.

Niin ovat multaisinakin varpaasi

minulle - uusia perunoita

joita halajan nuolla ja syödä.

Niin on myös keskustasi

kuin kesäinen lämmin kallio,

jolla haluaisin kelliä ja paistatella itseäni

lierihattu ja tyttömäiset bikiinit ylläni.

Niin ovat pelkoni suuria

vaikka täysin turhia -

kaikki on tullakseen tai ei.

Ja niin kait on tarkoituskin,

että rakkaus on kuin suuri meri -

josta koskaan ei ole varmuutta.

Pitää oppia kulkemaan siinä - hukumatta.

Ja niin ovat huulesikin

yhtä suurta kutsumusta täynnä.

Niiden kohtaaminen keinuttaa minua

todellisuuden ja unelmien välimaastossa.

Tätä kaikkea hurjaa - haluaisin viedä

mutta se viekin minua.

Siksi välin läikyn öisin.

Läikyn pelosta,

kuin ylikuumennettu maito

josta sinä teet kaakaota nautittavaksi.